Miten syrjinnän kysymyksiä käsitellään suomalaisessa politiikkakeskustelussa

Kukaan ei halua elää yhteiskunnassa, jossa tapahtuu syrjintää. Haluamme, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti ja ihmisarvoa kunnioitetaan. Kuitenkin jopa Suomen kaltaisessa kehittyneessä yhteiskunnassa tapahtuu koko ajan syrjintää erilaisissa muodoissa. Joskus syrjintä on räikeää ja julmaa, joskus hienovaraisempaa ja sen tunnistavat vain syrjityt itse. Poliittinen keskustelu aiheen ympärillä voi olla puuduttavaa ja kuulijasta saattaa helposti tuntua siltä, että eri intressiryhmät vain toistelevat tuhannetta kertaa samoja repliikkejään. Paraneeko maailma todella näin, moni miettii. Tämä kokemus on ymmärrettävä. Silti keskustelua tarvitaan, sillä se on ainoa tie ymmärtää sekä syrjinnän syitä sekä syrjityksi tulleiden tilannetta. Rohkaisevinta on se, että meillä on positiivisia, todellisia kokemuksia erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Kun ihmiset kohtaavat toisensa ja pyrkivät aidosti ymmärtämään toistensa ajatuksia ja maailmankuvaa, voimme myös vähentää syrjintää.

debate

LGBTIQ-ihmisten syrjintä on vähentynyt, mutta ei loppunut

Yksi esimerkki syrjinnästä on suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. LGBTIQ-ihmisten oikeuksista käytävä keskustelu osoittaa, miten monella eri tasolla syrjintää vaikuttaa syrjinnän kohteeseen. Toisaalta on kyse juridisista oikeuksia, toisaalta pienistä hankaluuksista, joita kohtaa arkisessa elämässä, ja lopulta laajemmasta asenneilmapiiristä, joka säteilee kaikkialle ja saa syrjityn kokemaan, ettei ole yhteiskunnassa tasavertainen kansalainen muiden keskuudessa. Lainsäädäntö on tietysti kehittynyt tässä asiassa parempaan suuntaan ajattelumme muuttuessa suvaitsevammaksi. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Poliittinen keskustelu on siksi edelleen tärkeää ja välttämätöntä. Lakien muuttaminen on tärkeää paitsi erilaisten juridisten ja taloudellisten oikeuksien turvaamiseksi, myös siksi että lait ovat signaali yhteiskunnalle siitä, mikä tässä maailmassa on oikein ja mikä väärin.

Kukaan ei ole voinut olla törmäämättä keskusteluun maahanmuutosta ja ulkomaalaisten asemasta Suomessa. Keskustelua on käyty ikävässä sävyssä jo vuosia ja siksi moni, täysin ymmärrettävästi, on jopa halunnut jättäytyä keskustelun ulkopuolelle. On helpompaa olla ottamatta kantaa, koska sanoipa mitä tahansa. joku todennäköisesti suuttuu. Tämä on todella valitettavaa. Poliittinen keskustelu tästä monimutkaisesta aiheesta on haastavaa jo itsessään, mutta yksi näkökulma on se, että maahanmuuttaja saattaa kuulua niin sanottuun tuplamarginaaliin, eli sen lisäksi että hän ei kuulu kantaväestöön hän saattaa olla myös seksuaaliselta tai sukupuoliselta suuntautumiseltaan vähemmistön jäsen. Tällainen tilanne on haastava ja henkisesti raskas kelle tahansa. On kuitenkin tarpeen muistaa, että maahanmuuttajia saatetaan syrjiä myös tästä näkökulmasta johtuen.

Missä on keskustelu vammaisista LGBTIQ-ihmisistä?

Vammaisten ihmisten seksuaalinen ja sukupuolinen suuntautuminen on jostakin syystä hyvin vaikea keskusteluaihe. Vammaisuus jollain tapaa näyttää kaventavan ihmisen roolia siten, että terveille ihmisille normaalina pidetyt asiat eivät kuulu kuvaan automaattisesti. Kyse ei ole vain siitä, että ihmisiä, jotka ovat sekä vammaisia että kuuluvat LGBTIQ-ryhmään, olisi määrällisesti vähän. Kyse on siitä, että aihe on meille tabu. Tämän teeman osalta poliittinen keskustelu ei ole ryvettynyttä, vaan ongelma on siinä, että keskustelua ei yksinkertaisesti käydä. Kaiken kaikkiaan voidaan siis huomata, että syrjintäkeskustelu on monilla tavoin haastavaa ja sen muuttaminen hedelmällisempään suuntaan vaatii runsaasti ponnisteluja. Se vaatii uusien näkökulmien tuomista mukaan keskusteluun ja argumentointiin. Tehtävä ei kuitenkaan ole mahdoton, se vaatii vain sinnikkyyttä ja uskoa parempaan tulevaisuuteen.

lgbtiq