Miten tehdä uraa poliitikkona Suomessa

Mitä tarkoitetaan sanalla poliitikko, ja minkälaisia asioita hän työssään hoitaa? Poliitikko on aktiivisesti päivittäin mukana poliittisessa toiminnassa. Poliitikko voi olla puolueensa rivikansanedustaja tai ministeri, ja hän voi toimia virkatoimiensa lisäksi myös puolueen keulakuvana. Keulakuva tarkoittaa useimmiten puolueen puheenjohtajan tointa, johon hänet on puheenjohtajan vaalilla valittu. Poliitikoksi voi pyrkiä menemällä ensin mukaan kunnallispolitiikkaan ja nousemalla sieltä valtakunnantason poliitikoksi. Julkisuudesta on toisinaan myös apua, mutta tärkeintä olisi perehtyä valtiotieteisiin ja poliittisiin asioihin ennen pyrkimistä poliitikon tehtävään. Politiikka Suomessa on voimassa olevan poliittisen luottamustehtävän hoitamista tai lähitulevaisuudessa pyrkimistä sellaiseen. 1960-luvulta alkaen kaikki suomalaiset kansanedustajat ovat olleet ammattipoliitikkoja, tätä ennen he saattoivat useimmiten harjoittaa aikaisempaa ammattiaan edustajantyönsä ohella. Politiikka sanana tulee antiikin kreikan sanasta “”politikos””, mikä tarkoittaa kansalaisia koskevien asioiden hoitamista. Politiikkaa voidaan harjoittaa niin globaalilla, kansallisella kuin yksilölliselläkin tasolla. Politiikka Suomessa pohjautuu niin valtiollisiin, valtioiden välisiin, kuin myös yhteiskunnallisiin asioihin

politician 1

Minkälainen on virassaan menestyvä poliitikko?

Mikä tekee poliitikosta menestyvän? Poliitikko itse vai jokin muu taho? Minkälaista on politiikka Suomessa on nykyään? Usein sanotaan, että mediajulkisuus auttaa poliitikon uraa. Median kautta tullaan suurelle yleisölle tunnetuksi. Sen lisäksi poliitikon niin sanottu esiintulo jossakin asiassa on nykypäivää. Yleisesti ottaen äänestäjät ovat kiinnostuneita paljon enemmän ehdokkaansa harrastuksista ja mieltymyksistä kuin tavasta hoitaa poliittisia asioita. Voidaankin kysyä, onko politiikka arkipäiväistynyt vai ovatko poliitikot laskeutuneet asemastaan tavallisen kansalaisen tasolle? Nykypäivänä huomio kiinnittyy useimmiten ulkoisiin seikkoihin, kuten pukeutumiseen, käytökseen, poliitikon siviilisäätyyn, seksuaaliseen suuntautumiseen ja muihin mielenkiinnon kohteisiin.

Viime vuosituhannella äänestävä kansa tunsi usein edustajansa jo ennestään. Edustaja oli useimmiten niin sanotusti “”oman kylän poikia””, eli äänestettiin henkilöä, josta jo ennestään tiedettiin paljon. Maailma kokonaisuudessaan oli konservatiivisempi, ja kiinnostusta herätti se, missä kuorossa henkilö esiintyi tai mitä urheiluseuraa hän edusti. Nykyään myös aatteen merkitys jää usein taka-alalle: henkilö kokonaisuudessaan merkitsee hänen edustamaansa aatesuuntaa enemmän. Politiikka Suomessa poliitikkoineen on siis kokonaisuudessaan muuttunut entiseen verrattuna.

Tarvitseeko politiikka yksittäisine poliitikkoineen siis nykypäivänä tuekseen muun yhteiskunnallisen tahon, kuten esimerkiksi median? Tutkitaanpa. Uutisointi on keskittynyt nykyään pitkälti yksittäisiin asiakysymyksiin, ja kaikenlaiset yhteiskunnalliset epäkohdat uskalletaan tuoda rohkeammin esiin. Politiikka Suomessa on siis ratkaisevasti muuttunut.

Jokainen yksittäinen kansanedustaja toimii äänestäjiensä valtuuttamana. Poliittinen aatesuunta on nykyään vähemmän huomionarvoinen asia kuin ennen. Useimmiten äänestäjä katsoo enemmän henkilöön kokonaisuutena kuin hänen edustamaansa aatesuuntaan. Poliittisten aatteiden kirjo on valtava.

Niihin kuuluvat muun muassa seuraavat aatesuuntaukset: fasismi, kansallisliberalismi, anarkismi distributismi, kommunismi, konservatismi ja marxismi. Pehmeämpiä ja konservatiivisia arvoja edustavia suuntauksia ovat esimerkiksi kristillisdemokratia ja vapaa liberalismi.

Kansallismielinen nationalismi ja sosiaalidemokratia ovat suosittuja aatesuuntia nykyäänkin. Sosialismi, joka pyrkii luomaan tuotantovälineiden yhteisomistusta yhteiskuntajärjestyksessä on aatesuunta, joka ei toimi Suomessa. Islamismi taas tekee tuloaan lähinnä radikalisoituneiden maahanmuuttajien välityksellä.

politics

Sopiiko poliitikon ura jokaiselle?

Asioitaan hyvin hoitava poliitikko nauttii sekä (kansan) äänestäjiensä että eduskunnan luottamusta. Poliitikkoja on tavoitteiltaan monenlaisia, onhan hän myöskin tavallinen normaali ihminen. Alkoholi on monelle kansalaiselle, kuten poliitikollekin, toisinaan iso koetinkivi. Poliitikko edustaa jatkuvasti, joten kahvin ja leivosten lisäksi tilaisuuksissa saattaa olla esillä väkevämpiäkin juomia. Alkoholin lisäksi poliitikon seuraelämä, seurustelu, mahdolliset syrjähypyt ja erot saavat usein julkisuutta. Syrjähypyt ja erot eivät nykyisin katkaise poliittista uraa. Äänestäjät tahtovat luonnollisesti tietää, millainen poliitikko tapahtuneiden asioiden takana toimii. Tiedetään, ettei korkea asema työssä tai politiikassa estä alkoholin käyttöä, ja harvempi poliitikko on kokonaan absolutisti. Politiikka Suomessa ei olekaan aina helppoa tämän tasapainottelun vuoksi. Sodanjälkeisessä Suomessa taas alkoholin käyttö oli jopa yleistä. Useampi kansalainen saattaakin nykyään miettiä, että allekirjoitettiinko tärkeitä asiakirjoja tai solmittiinko sopimuksia alkoholin vaikutuksen alaisena? Erityisesti vieraan valtioiden edustajien kanssa tehtyjä sopimuksia oli varmasti hankala jälkeenpäin tarvittaessa muuttaa. Poliitikot ovat useimmiten varovaisia keskustellessaan alkoholista, sillä nykyään kaikenlaiset selkkaukset raportoidaan myös mediassa.